Villiä lähiluontoa
22.05.2019
Vuohenputki (Aegopodium podagraria)
Villiyrttikausi on täydessä vauhdissa ja moni kasvi parhaimmillaan. Asustan onnekkaasti hienojen ulkoilumaastojen vieressä, mistä saan kerättyä puhtaita ja laadukkaita yrttejä. Villit vihannekset ovat usein ravintoarvoiltaan ylivoimaisia viljeltyihin verrattuna ja monesta on käyttöä myös rohtona sekä taikuudessa.
Koriini on päätynyt
alkukesän lemppareita kuten nokkosta, vuohenputkea, voikukkaa,
maahumalaa ja vadelman lehtiä. Osa on mennyt heti tuoreena ruokaan
ja salaattina, osan olen silpunnut pakkaseen tai levittänyt
puhtoiselle lakanalle kuivumaan. Valmistin myös villiyrttisuolaa
tuoreista yrteistä.
Ohjeen löydät tämän kirjoituksen lopusta.
Animistin lahjoja metsän väelle.
Ennen kuin lähtee hoirtoilemaan keruukorinsa kanssa, on hyvä ottaa huomioon muutama asia. Tärkeimpänä kasvien tunnistaminen: monilla syötävillä on näköislajeina jopa myrkyllisiä kasveja. Tunnistamisen opettelu vaatii hieman vaivaa, mutta oppaan tai hyvän kirjan kanssa se kyllä onnistuu.
Toisekseen on hyvä tietää mistä ja millaisia kasveja on hyvä kerätä. Paikan tulee olla puhdas saasteista ja myrkyistä: ei pidä kerätä mitään ihan tien vierestä tai läheltä kasvisuojeluaineilla mahdollisesti käsiteltyä paikkaa, yleinen puisto tai puutarha voi olla sellainen. Kerättävän kasvin tulee olla myös pinnaltaan puhdas: ei pölyä, linnunkakkaa tai muita tahroja. Vältä myös kasvitautisen näköisiä, ja hyönteisten syömissä kasveissa on haitta-aineita joiden avulla kasvi on alkanut puolustautumaan nakertelijoilta.
Tärkeää on myös kerätä kestävän tavan mukaisesti: yhdestä kasvupaikasta kerätään korkeintaan 1/3 kasvustosta. Jokaisen oikeudet pitää myös tuntea: ruohovartisia sekä marjoja ja sieniä saa kerätä vapaast, puuvartisiin tarvitaan maanomistajan lupa (kuten kuusenkerkät, pihlajan silmut, varvut, kanerva).
Valkovuokko (Anemone nemorosa) ja Taulakääpä (Fomes fomentarius)